Takapakkia

No nyt se myrkyn lykkäs. Teinpä tuossa pihahommia, ja kiireessä hyppäsin ylämäkeen, ja naps... ai ai kun mukavalta tuntui pohjelihaksessa. Ei kun päivystykseen, ja diagnoosi revähtänyt pohjelihas. Jo tuo alkaa helpottaa, mutta juoksemaan en lähde pariin viikkoon ainakaan. Eli tänä syksynä ei paljoa enää juoksennella. Pyöräily saa ajaa kuntoilun virkaa nyt.

On se vaan uskottava, että enää ei ole kaksikymppisen kehoa, vaan keski-ikäisen nelikymppisen. Reilun nelikymppisen (heh Fingerpori :) ).

Lenkki pitkästä aikaa

Kävinpä tuossa pari päivää sitten kokeilemassa, miltä se juoksu tuntuu pyöräily"kauden" jälkeen. Suht hyvinhän se meni! Noin neljä kilometriä jaksoi juosta aika kevyesti, tosin loppumatkalla alkoi jalat painaa. Mutta kyllä huomasi, mitä painon tiputtaminen merkitsee juoksulle. Helpompaa se on.

Pitää vielä jatkaa painon pudottamista ja käydä juoksemassa silloin tällöin.

Taukoa on pidellyt

Taukoa on nyt pidellyt juoksemisesta. Olen keskittynyt enemmän painon pudotukseen. Painoa onkin nyt lähtenyt yli 10 kiloa toukokuusta lähtien. Liikuntana on ollut pyöräily.

Kunhan tuo piano vielä tippuu muutaman kilon, voisi taas jatkaa juoksemista. Uskon että juoksu kulkee paljon paremmin, kun kannettavana on 15 kiloa vähemmän. Eikä se ole vaikeaa uskoa :)

Tämän kuun lopussa olisi jo Midnight Run, mutta en arvaa siihen vielä lähteä. Ensi kesänä on sitten tavoitteena 10 km juoksutapahtuma sekä puolimaraton. Toivoa ei suinkaan ole menetetty eikä tavoitteita heitetty romukoppaan.

Jalka kipuilee

Sattuneesta syystä oli muutaman päivän tauko lenkkeilyssä, sekä kävelystä että juoksusta. Kävinpä sitten ihan vain normaalin 5 km kävelylenkin tekemässä, jossa pikku pyrähdyksiä juoksua. Jalkahan siitä tuli kipeäksi. Vasemman jalan sisätakasivulle jomottaa kävellessä melkoisesti, nyt jo kolmatta päivää. Ei sentään levossa, vain kävellessä (juoksua en juuri ole yrittänytkään).

Pyöräilyssä tuota jalkaa ei jomota, joten sitä pitää nyt harrastaa juoksun sijaan. Ajelinpa tuossa sitten noin 30 km lenkin, keskisykkeen ollessa 130 tienoissa.

Ensimmäinen 5 km lenkki juostu!

Ensimmäinen merkittävä tavoite saavutettu! 5 km lenkki juostu! Sehän on kahdeksasosamaraton :)

Aikaa tuohon viiden kilometrin juoksemiseen meni vähän vajaat 35 minuuttia. Se tekee sen 7 minuuttia per kilometri, ja kuntoplussan laskurin mukaan kympille menisi 1h 31min ja puolikkaalle 3h 17min. No, todellisuudessa nyt 10 km siirtymään menee 1h 33min, koska 4 pv sitten kävelin 10 km tuohon aikaan. 10 km juoksemista en jaksaisi mitenkään vielä tällä kunnolla. Mutta toisaalta, noin puolitoista kuukautta sitten saavutukseni oli kilometrin yhtämittainen juoksu! Eli kunto on kyllä parantunut selvästi.

Yritän suunnitella kunto-ohjelmani karkeasti seuraavasti:

• Päivä 1: juoksu 5 km (tuo sama 5 km lenkki)
• Päivä 2: kävely 5-10 km tai pyöräily 10-20 km, kuitenkin reilun tunnin liikunta
• Päivä 3: vapaa
• jne...

Tavoitteena on siis se, että kunto-ohjelma olisi mahdollisimman yksinkertainen, ja muistettavaa olisi vähän. Eikä tarvitsisi miettiä, että missä vaiheessa ehtii tehdä mitäkin. Tuon ohjelman mukaan viikkoon tulee reilu neljä tuntia liikuntaa eli reilu puoli tuntia per päivä. Riittää laihtumiseen ja kunnon kohotukseen.

Tänään ei ollut kipuja missään, ei ennen eikä jälkeen lenkin. Ehkä nuo jalat ja polvet ovat jo hiukan tottuneet juoksemiseen.

Ei voi muuta sanoa kuin että "Me happy!"

Ruokavaliosta

Mietiskelin eilen tätä ruokavaliota, vähähiilarista siis. Lähinnä siltä kantilta, että kannattaako ennen lenkkiä syödä enemmän hiilareita vai ei. Mielipiteitä löytyi sekä puolesta että vastaan. Kallistuin itse sille kantille, että pyrin ketoosiin, jolloin elimistö pystyy käyttämään rasvaa (sekä syötyä että varastoitua) energianlähteenä, ja näin ollen samalla laihtuu. Oma ruokavalioni on koostunut pitkälti seuraavista ruoka-aineista:

• liha (broileri, sianliha)
• kala (savustettu merilohi, kylmäsavulohi)
• makkara (mahdollisimman vähähiilariset)
• pähkinät (pecan, hassel, manteli, macadamia, EI maapähkinä)
• kookosrasva, voi
• vihannekset (salaatti, kurkku, tomaatti)
• juustot (kerma-)
• kahvi
• kerma (lihan kastikkeena)
• valmissalaatit (Atria? Coleslaw-grillisalaatti, 6 ghh/100g)

Noista voisi selvästi vähentää makkaran osuutta. Se ei E250:n takia ole kovin terveellistä, ja tuo nitraatti(-iitti?) myös huonontaa juoksutehoa syömällä veren hapenkuljetustehoa. Ja vihannesten osuutta toisaalta voi lisätä reilusti. Salaattia voi popsia niin paljon kuin jaksaa.

Tässä oli mielenkiintoinen linkki juoksijalle joka karppaa: http://www.runnersworld.co.za/nutrition/novel-dietary-ideas/

Pitäisi joku päivä kokeilla kookosrasvadieettiä, eli yhtenä päivänä syö vain ja ainoastaan kookosrasvaa. 2000 kcal energiaa tulee 222 grammasta kookosrasvaa. Sanonpa vain että aika urakka syödä puoli purkillista kookosrasvaa. Yhden kerran olen tuota kokeillut, ja sain syötyä reilut 100 g.

Itse blogin aiheesta, eli puolimaratonista. Tällä hetkellä realistinen aikataulu puolimaratonin suorittamiselle voisi olla ensi kesä. Ehkä toukokuun HCR tai sitten joku loppukesän puolikas. Riippuu paljon siitä, miten talvella pystyy juoksemista harjoittelemaan. Paljon riippuu myös siitä, saanko painoa alas. On aika varmaa, että sadan kilon kanssa en lähde puolikasta edes yrittämään, mutta 90 tai jopa 85 kg:n kanssa se voisi olla mahdollista, huomattavasti paremmin.

Uusi ennätys

Sadetta? Ei, vaan pientä raikastavaa tihkua.

Ensimmäinen lomapäivä. Ikkunasta kun katsoi ulos, niin kovin sateiselta näytti ilma. Ei oikein tehnyt mieli miettiä juoksemista.  Mietin jo, että jätän tämän päivän lenkin väliin, mutta en malttanut. Kävin sitten kurkistamassa ulko-ovelta, ja eihän se mitään sadetta ollut, pientä tihkua. Ei muuta kuin lenkkarit jalkaan (ja muut rensselit) ja juoksemaan. Juoksinpa sitten taas oman ennätykseni, 3 km yhtämittaista juoksua. Ja tämän lisäksi vielä kiipesin paikallisen korkeahkon näköalakallion portaat ylös.

Polku kohti korkeuksia, maitohapot jaloissa valmiina.

Helpompi alasmeno-
matka edessä.

Ja mikä parasta, vaakakin näytti tänään taas uutta ennätystä. Suunta on vain alaspäin :) Kohta joutuu neuvolaan punnitukselle.

2,5 km hölkytelty!

Juhannusaattoaamun lenkki juostu. Ja samalla ennätys tehty: 2,5 km hölkyttelyä yhteen menoon! Olisi ehkä jaksanut vielä muutaman sata metriä juosta samaan syssyyn, mutta hiljaa hyvä tulee.

Seuraava tavoite voisi olla 3-4 km yhtämittainen juoksu. Tavoiteaikaa en edes mieti. Sen aika on vasta sitten kun pystyn juoksemaan 10 km yhteen menoon.

Kuukausi takana

Nyt on suunnilleen kuukausi mennyt tämän "rääkin" aloittamisesta. Rääkki lainausmerkeissä siksi, että vaikka tämä pullukalle rankkaa onkin, on se toisaalta myös mukavaa, ja etenkin palkitsevaa.

Kuukausi sitten painoin n. 5 kg enemmän kuin nyt. Osa siitä on hävinnyttä rasvaa, osa varmasti nestettä, mutta toisaalta ehkä muutama gramma on jalkoihin tullut lihastakin, eli rasvaa on hävinnyt toivottavasti hiukan enemmänkin.

Juoksukestävyys on tämänaamuisen "Cooperin" mukaan n. 1800 metriä, eli reilusti alle huonon... Mitäh? Tarkistin tämän, ja erään taulukon mukaan 40-49 vuotiaalle miehelle 1700-2099 m on keskitasoa!!! Tosin olen vielä tuon ikähaarukan alkupäässä, eli keskitason alapuolella meikäläisen kunto kyllä on. Mutta yllättipä melkoisesti tuo!

Hapenottokyky on varmasti parantunut, koska huomaa selvästi ettei enää hengästy niin kuin ennen. Pyöräilylenkki sujuu ilman hengästymistä, eikä juokseminenkaan lopu siihen ettei saa happea (se loppuu siihen, kun pohkeet eivät jaksa enää nostella kroppaa ylöspäin).

Tästä on hyvä jatkaa!

Ensimmäinen "Cooper"

Aamulla tekaisin erikoiskahvin: iso muki mustaa kahvia, ruokalusikallinen kookosrasvaa ja voita. Tehosekoittimessa sekaisin ja hyvää on. Suosittelen.

Katsoin että ennen töihinlähtöä on vielä aikaa, joten ei muuta kuin verkkarit päälle ja lenkkarit jalkaan. Ajattelin tehdä ihan pikku lenkin. Siinä kävellessä päätin kokeilla juoksemista, ihan vaan varovasti... "Hei tämähän sujuu, eikä mihinkään koske!". Juoksentelin siinä sitten pyörätiellä ja ajattelin että juoksen vaikka tuohon 500 m päähän, ja kävelen loput. Suunniteltu etappi tuli, ja suunniteltu etappi meni. Päätin juosta vielä vähän pitemmälle. Ja vielä vähän. Loppujen lopuksi (nyt google mapsista katsottuna) juoksinkin n. 1,6 km ja aikaa meni n. 11 minuuttia. Eli siinä olisi minun tämänhetkinen Cooperin testini tulos: n. 1,6-1,7 km. Parempi se on kuin 1 km. Ja huomattavasti parempi kuin 0 km :) Muistelen hämärästi että armeijassa 22 vuotta ja 22 kg sitten juoksin 2350 m (vai oliko se vain vähän päälle 2000 m... tiedä häntä).

Näitä aamulenkkejä olen nyt tehnyt muutaman kerran. Työmatkalla on mukava tutustua kaupunkiin aamulla, kun on vielä rauhallista. Eikä täällä kotopuolessakaan kovin montaa henkilöä vastaan tule. Ei tarvitse noloilla kun "pullukka lenkkeilee" :)

Tuo viime lauantaina hankittu hiertymä akillesjänteen kohdalla on aiheuttanut melko paljon harmia, mutta nyt se vihdoin ja viimein alkaa parantua. Rainbow-rakkolaastari ja sidetaitos pehmusteena on ollut parantumisen resepti. Muistanpa tästä lähtien pitää rakkolaastaria mukana, jos on pienintäkään epäilystä että voisi tulla hiertymiä uusista kengistä tai muusta syystä. Kun hiertymän suurenemisen saa estettya, se paranee huomattavasti nopeammin kuin tämmöinen 2 cm hiertymä.

Iltapäivitys: Kävin illalla ajamassa pyörällä semmoisen 15 km pyrähdyksen. Aikaa meni n. tunti, eli melko hitaasti poljeskelin. Sykemittarin tietoja jälkeenpäin seuraten huomasin kuitenkin, että pyöräily oli juuri sopivaa kunnonkohotus- ja laihdutusliikuntaa: syke pysyi lähes koko ajan tavoitetasolla, eli 65-80% maksimista. Tosin olen asettanut tuon maksimisykkeen kai hieman liian alas (180). Laskin sen kaavalla 220 - ikä (n. 40) = 180. Mutta parasta tässä pyöräilyssä oli se, että syke pysyi hyvällä tasolla, mutta juurikaan ei tarvinnut puuskuttaa. Eli sikäli eroaa juoksemisesta aika paljon.

Aamukävely (lähes) paljain jaloin

Päätinpä tehdä aamukävelyn paljasjalkatossuilla. Oli ihan miellyttävä kokemus, n. 5 km kävelyä ja lyhyitä hölkkäpyrähdyksiä. Ei tulleet jalat kipeiksi, mutta toiseen jalkaan sain melko ison hiertymän. Liekö ollut kenkä liian löysällä tai jotain. Mutta ihan kivan tuntuiset olivat muuten nuo popot. En kuitenkaan niitä joka päivä meinaa käyttää.

Kävelijä olen mä

Nyt on tullut joka päivä käveltyä semmoiset 5-6 km. Toissapäivänä reilut 6 km, ja polvet olivat melko kipeät sen jälkeen. Otinpa suosiolla heti buranaa, ja kas kummaa, seuraavana aamuna ei ollut ongelmia. Kävin jopa lyhkäsellä aamukävelyllä, n. 2 km. Ja sama tänä aamuna, tosin vain kilometrin verran, koska jalassa oleva rakkula häiritsi melkoisesti. Kummaa, kun joka paikkaa kolottaa, kun yrittää pitää itsestään huolta. Sohvalla ei moisia ongelmia olisi!

Painokin on mukavasti alamäessä. Ei jyrkässä, mutta alamäessä kuitenkin. Jospa nyt jaksaisi kävellä ja syödä oikein, jotta saisi painoa vaikka 5, jopa 10 kg alas. Sen jälkeen hölkkäilykin olisi paaaaljon helpompaa.

Pitäisi joku päivä kokeilla noita paljasjalkatossuja, ihan vaikka kilometrin pikalenkillä. Saisi vähän tuntumaa siihenkin.

Siis kävelemään! Ja pyöräilemään!

Kävinpä sitten tänään lääkärin pakeilla. Esiteltyäni polvivaivani, ei hän suoraan juoksua/hölkkää kieltänyt, mutta sanoi että olisi parempi ensin pudottaa painoa ja vasta sitten jatkaa hölkkäämistä (käytän mieluummin termiä 'hölkätä' kuin 'juosta', koska sitä se minun kävelyvauhtia nopeampi liikkuminen on). Ja lisäksi sitä kuntopyörää kannattaa poljeskella. Kyllähän sitä itsekin olisi pitänyt arvella, mutkumutku netissä on blogeja pilvin pimein, joissa ylipainoiset pystyvät suorittamaan juoksukoulun. Ehkäpä minä en sitten kuulu heihin... :)

No, ei muuta kuin kuulostelemaan polvia ja siirtämään juoksukoulua eteenpäin. Ainakin nyt viikon - pari kuuntelen tilannetta, ja tarvittaessa kauemminkin. Tärkeintä nyt on kuitenkin tuo painon pudotus, ei vitosen tai kympin juoksu. Paino onkin nyt varmaan kahteen - kolmeen (-neljään) vuoteen alimmalla tasolla, BMI kuitenkin vielä 32,98. Pahimmillaan se on ollut jopa 36,93. Seuraavat rajapyykit ovat 31,5 (ei enää punnita neuvolassa) ja tietenkin se tasaluku 30 (painon ollessa silloin noin 96 kg).

Ylipronaatiokin tuli katsottua: sitä on, kummassakin jalassa. Jos ei nykyiset Asicsin GT-2000 -kengät toimi, pitänee hankkia ihan varta vasten tehdyt pohjalliset. No, sitä odotellessa.

Päivitys: Reilun kolmen kilsan kävelylenkki ei ainakaan kovin paljoa pahentanut polvikipua. Lisäksi 10 minuutin kuntopyöräilykin auttoi. Ehkäpä kyseessä on vain rasitusvamma, joka paranee oikealla kävely-/juoksutyylillä.

Ei mahda mitään

Kyllä se vaan tuo polvi on nyt niin kipeä, että parempi pitää taukoa juoksemisesta.  Jopa kävelemisestä. Muuten voi tauko tulla pakolla ja sitten kestää vielä pitempään. Burana auttaa vähän ja Voltaren geeli vähän.

Pitää yrittää kaivaa vanha kuntopyörä esiin, ja pyöräillä sillä telkkua katsellen. Jos tuo polvikipu nyt sattuu johtumaan heikoista lihaksista (reisilihakset), niin pyöräily on kuulemma parasta lääkettä siihen. Vahvistaa lihaksia, eikä kohdista iskuja polviin.

Kuntopyöräilyssä vain on aina se ongelma (itselläni), että tulee säädettyä vastus liian suureksi, eikä sitten jaksa polkea. Toisaalta taas liian löysä vastus on ihan turhaa pyörittelyä. No, kokeillaan taas kerran. Voihan kuntopyöräillessäkin pistää sykevyön päälle ja katsoa, miten pulssi nousee. Ehkä siinä on jopa helpointa säätää vastus siten, että syke on optimaalisella alueella.

Joka tapauksessa, juoksukoulua en vielä hylkää, mutta tauko on nyt paikallaan.

Vähän liikaa jo kipua polvessa

Tänään tuo polvi on ollut jo melkoisen kipeä. Burana auttaa aika hyvin, mutta illan 3,5 km rauhallisella kävelylenkillä loppumatka oli jo melko tuskaa. Onneksi huomenna on vapaapäivä, pitää lepuuttaa koipea. Sunnuntaina olisi jo 10 minuuttia juoksemista...

Jos tuo kipu ei nyt hellitä, niin pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja pitää taukoa sen aikaa, että kipu häviää. Tai sitten häviää tämä juoksuinnostus. On se kumma, kun 40 vuotta on inhonnut liikuntaa ja juoksemista, ja kun siitä sitten alkaa tykätä, niin keho pistää stopin! "Näillä polvilla et juokse enää!".

Pitäisi kokeilla pyöräilyä. Se ei rasittaisi niveliä niin paljoa, ja kuitenkin siinä saisi liikuntaa. Vanha pyörä kun on jo 20 vuotta vanha ja tällä hetkellä ajamattomassa kunnossa, niin pitäisi raahautua pyöräkauppaan. Jos ostaisi pyörän seuraavaksi 20 vuodeksi :)

Päivitys 31.5. (koulun kevätjuhlan aamuna): Eilen otettu ibuprofeeni auttoi nopeasti. Polvi on siis kipeä sisäsyrjästä, siinä tuntuu selkeästi kipeä kohta. Jos oikein olen tohtori Googlea tulkinnut, niin se on joku reiden lihaksen kiinnityspiste, ja siihen auttaa venyttely. Toivotaan että näin on. Tänään on siis vapaata, mutta huomenna pitäisi pystyä juoksemaan se 5 + 5 minuuttia. Matkassa se tehnee minun vauhdillani n. 1,5 km.

No pain, no gain?

Eilen oli pullukan juoksukoulussa vuorossa 45 min kävelylenkki. Kävin sen kävelemässä, ja ihmettelin kun jalat vaan jaksoivat ja jaksoivat. Ei väsymyksestä tietoakaan. Liekö sattunut syömään sitten sopivanlaista energiaa, vai mistä lie oli kyse. Lounaana oli pari makkaraa, coleslaw-salaattia ja kylmäsavulohta (ja välipalana pari lihapullaa). Kävelylenkin pituus oli n. 4,5 km, ja loppumatkasta osan jopa innostuin juoksemaan, kun väsymyksestä ei ollut tietoakaan. Kai se sitten voi olla niin, että nyt rapakuntoisena kunto nousee nopeasti.

Ongelmiakin tuli: jotenkin kai niksautin selän, kun nyt on alaselkä kipeänä. Tosin jo paranemaan päin. Onneksi tänään onkin päivä 13, ja vapaapäivä lenkkeilystä. Ihan luvan kanssa voisi syödä karkkia (ei kiitos kuitenkin). Polvikin vähän vihoittelee, pitää yrittää kävelyssä ja juoksussa askeltaa mahdollisimman pehmeästi, jottei tule enempää kipeäksi. Penikkataudit ja rasitusmurtuman oireet sen sijaan onneksi loistavat poissaolollaan.

Asiasta toiseen, eli kenkiin. Huomasin Intersportissa puoleen hintaan poistomyynnissä Vibram Fivefingers-paljasjalkakengät, ja ostin pois. En ole niitä juuri vielä ehtinyt testaamaan, mutta tuntuvat kyllä mielenkiintoiselta jalassa. Niillä voi joskus jonkun lyhyen lenkin tehdä. Voisi kuvitella, että jalkaterän lihakset joutuvat töihin eri tavalla, kuin tuetuissa juoksukengissä. Saa nähdä.

Lisäksi kauppareissuilla mukaan on tarttunut tarjoustavaraa enemmän ja vähemmän: Prismasta Asicsin Nimbus-sukkia -50%, Lidlistä Crivit-pyöräilysukkia (4e/pari) ja sen semmoista. Lidlin lenkkareita joku netissä kehui (19,90/pr), mutta 5 sekunnin kokeilu kertoi että minä en niillä ala juoksemaan metriäkään. Jos ne jollekin ovat hyvät, niin ostakoot.

No, tämä päivä pitää olla juoksematta, mutta huomenna jo pääsee liikkumaan. Toivottavasti vaan tuo sade loppuisi...

Matka on alkanut

Liekö syynä myöhäinen 40-v. kriisi vaiko ehkä hyvin aikaisessa oleva 50-v. kriisi, päätin aloittaa sen kuuluisan Porin juoksukoulun. Kunto on päässyt armeijan jälkeen rapistumaan, en ikinä ole ollut kovin kiinnostunut liikkumisesta. Golffia on tullut kokeiltua green cardin verran, mutta siinäpä se. Golf vie liikaa aikaa, puhumattakaan rahasta. Golf ei siis ole minun lajini, muutoin kuin satunnaisesti lasten kanssa rangella voi käydä palloja mätkimässä. Joku kesä sitten tuli käveltyä muutama lenkki Sports Trackerin kanssa, mutta kun ei ollut mitään tavoitteellista ohjelmaa, niin siihenpä ne jäivät, muutamaan kertaan.

Nyt on siis tilanne se, että olen suorittanut melko tunnontarkasti jokaisen Porin juoksukoulun päivätehtävän, ja menossa on 11. päivä. Ensimmäinen päivä oli helppo: 5 minuuttia kävelyä, 2 minuuttia juoksua, tauko, 5 minuuttia kävelyä ja 2 minuuttia juoksua. Kuulosti helpolta, mutta reilun ylipainon (BMI 33,6) kanssa tuo ei ollutkaan niin helppoa. Mutta: ohjelmaan kun sisältyy lepopäiviä, ja päiviä jolloin vain tehdään esim. 30 min kävelylenkki, niin liikaa ei vielä ole joutunut/päässyt juoksemaan. "Päässyt" sen takia, että nälkä on kasvanut koko ajan. Tänään ohjelmassa oli 5 min kävelyä, 4+4 min juoksua ja 5 min kävelyä. Enpä malttanut jättää juoksua 8 minuuttiin, vaan juoksin vähän pidemmälle. Ja vapaapäivinäkin on tullut käytyä kävelylenkillä.

Kun tuota ylipainoa on jonkin verran, olen yrittänyt ehkäistä siitä aiheutuvia rasitusvammoja siten, että olen hankkinut hyvät kengät. Huomasin sen, että kun näin rapakuntoinen pullukka menee urheiluvälinekauppaan ja ostaa kalliit kengät, niin kyllä siinä vähän nolottaa. "Eikö muka 50 euron lenkkarit riitä?". No, mielestäni ei. Kokemusta on armeijasta rasitusmurtumasta, enkä sitä halua uudestaan. Siksi hyvin vaimennetut kengät ovat perusteltu ostos. Nyt on jalassa Asics GT 2000 2. Tähän mennessä otettujen kävely- ja juoksuaskelten perusteella olen erittäin tyytyväinen.

Luulin jo rasitusmurtuman iskeneen vasempaan jalkaan, kun jalkapöydän luu tuntui kipeälle joku päivä sitten. Tässä auttoi työfysioterapeutti. Hän neuvoi kipristelemään varpaita, ja tuo liike on auttanut. Eipä tainnut kai sitten ollakaan rasitusmurtuman alku, vaan ihan vaan liikkumaan tottumattoman ohimeneviä kipuja. Ja samoin vasemmassa jalassa tuntui sääriluussa kipua, mutta sekin onneksi loppui. Saattoi sekin olla penikkataudin oireita, ehkä. Mutta kuitenkin, olen pyrkinyt katsomaan, miten juoksen: ei töks töks -tyyliin kantapää edellä maahan, vaan mahdollisimman pehmeästi rullaten.

Tavoitteeksi olen nyt ottanut sen, että ensi keväänä, vuoden päästä siis, pystyn juoksemaan Helsinki City Runin, eli puolimaratonin. Mielestäni tällä kunnonkohotusoperaatiolla pitää olla selkeä tavoite. Vuoden pitäisi riittää siihen, että pystyn kohottamaan kuntoa riittävästi jaksaakseni juosta reilut 21 kilometriä. Ja samalla pudottamaan painoa jonkin verran. Onhan nuo jalat jo kantaneet tätä kehoa, ja saaneet siinä samalla voimaa.

Porin juoksukoulu kestää 11 viikkoa, ja lopputavoite on 10 km juoksu. Välietappina on 5 km juoksu.  Laskinpa juuri tässä Google Mapsin avustuksella, että yhtämittaisesti juoksemani matka tänään oli n. 1,2 km! Olen enemmän kuin tyytyväinen! Tosin samalla tuli mieleen, että mikähän mahtaisi Cooperin testin tulokseni nyt olla. Armeijassa muistan juokseneeni n. 2300 metriä (tosin muistaakseni kumisaappaissa :) ).

Innostus on kova, eikä sitä nyt kannata tappaa liialla tekemisellä. Pitää jättää sitä janoa ja nälkää juoksemiseen vielä tämän tulevan vuodenkin ajaksi. Mitähän sitä talvella tekee, hiihto kun ei oikein ole minun lajini. Tosin niin ajattelin juoksustakin vielä kuukausi sitten :)

Aion siis kirjoitella tästä unelmani toteutumisesta blogia, jos jotakuta kiinnostaa lukea niin tervetuloa seuraamaan. Joka päivä en kirjoittele, mutta silloin kyllä kun aihetta on.