Matka on alkanut

Liekö syynä myöhäinen 40-v. kriisi vaiko ehkä hyvin aikaisessa oleva 50-v. kriisi, päätin aloittaa sen kuuluisan Porin juoksukoulun. Kunto on päässyt armeijan jälkeen rapistumaan, en ikinä ole ollut kovin kiinnostunut liikkumisesta. Golffia on tullut kokeiltua green cardin verran, mutta siinäpä se. Golf vie liikaa aikaa, puhumattakaan rahasta. Golf ei siis ole minun lajini, muutoin kuin satunnaisesti lasten kanssa rangella voi käydä palloja mätkimässä. Joku kesä sitten tuli käveltyä muutama lenkki Sports Trackerin kanssa, mutta kun ei ollut mitään tavoitteellista ohjelmaa, niin siihenpä ne jäivät, muutamaan kertaan.

Nyt on siis tilanne se, että olen suorittanut melko tunnontarkasti jokaisen Porin juoksukoulun päivätehtävän, ja menossa on 11. päivä. Ensimmäinen päivä oli helppo: 5 minuuttia kävelyä, 2 minuuttia juoksua, tauko, 5 minuuttia kävelyä ja 2 minuuttia juoksua. Kuulosti helpolta, mutta reilun ylipainon (BMI 33,6) kanssa tuo ei ollutkaan niin helppoa. Mutta: ohjelmaan kun sisältyy lepopäiviä, ja päiviä jolloin vain tehdään esim. 30 min kävelylenkki, niin liikaa ei vielä ole joutunut/päässyt juoksemaan. "Päässyt" sen takia, että nälkä on kasvanut koko ajan. Tänään ohjelmassa oli 5 min kävelyä, 4+4 min juoksua ja 5 min kävelyä. Enpä malttanut jättää juoksua 8 minuuttiin, vaan juoksin vähän pidemmälle. Ja vapaapäivinäkin on tullut käytyä kävelylenkillä.

Kun tuota ylipainoa on jonkin verran, olen yrittänyt ehkäistä siitä aiheutuvia rasitusvammoja siten, että olen hankkinut hyvät kengät. Huomasin sen, että kun näin rapakuntoinen pullukka menee urheiluvälinekauppaan ja ostaa kalliit kengät, niin kyllä siinä vähän nolottaa. "Eikö muka 50 euron lenkkarit riitä?". No, mielestäni ei. Kokemusta on armeijasta rasitusmurtumasta, enkä sitä halua uudestaan. Siksi hyvin vaimennetut kengät ovat perusteltu ostos. Nyt on jalassa Asics GT 2000 2. Tähän mennessä otettujen kävely- ja juoksuaskelten perusteella olen erittäin tyytyväinen.

Luulin jo rasitusmurtuman iskeneen vasempaan jalkaan, kun jalkapöydän luu tuntui kipeälle joku päivä sitten. Tässä auttoi työfysioterapeutti. Hän neuvoi kipristelemään varpaita, ja tuo liike on auttanut. Eipä tainnut kai sitten ollakaan rasitusmurtuman alku, vaan ihan vaan liikkumaan tottumattoman ohimeneviä kipuja. Ja samoin vasemmassa jalassa tuntui sääriluussa kipua, mutta sekin onneksi loppui. Saattoi sekin olla penikkataudin oireita, ehkä. Mutta kuitenkin, olen pyrkinyt katsomaan, miten juoksen: ei töks töks -tyyliin kantapää edellä maahan, vaan mahdollisimman pehmeästi rullaten.

Tavoitteeksi olen nyt ottanut sen, että ensi keväänä, vuoden päästä siis, pystyn juoksemaan Helsinki City Runin, eli puolimaratonin. Mielestäni tällä kunnonkohotusoperaatiolla pitää olla selkeä tavoite. Vuoden pitäisi riittää siihen, että pystyn kohottamaan kuntoa riittävästi jaksaakseni juosta reilut 21 kilometriä. Ja samalla pudottamaan painoa jonkin verran. Onhan nuo jalat jo kantaneet tätä kehoa, ja saaneet siinä samalla voimaa.

Porin juoksukoulu kestää 11 viikkoa, ja lopputavoite on 10 km juoksu. Välietappina on 5 km juoksu.  Laskinpa juuri tässä Google Mapsin avustuksella, että yhtämittaisesti juoksemani matka tänään oli n. 1,2 km! Olen enemmän kuin tyytyväinen! Tosin samalla tuli mieleen, että mikähän mahtaisi Cooperin testin tulokseni nyt olla. Armeijassa muistan juokseneeni n. 2300 metriä (tosin muistaakseni kumisaappaissa :) ).

Innostus on kova, eikä sitä nyt kannata tappaa liialla tekemisellä. Pitää jättää sitä janoa ja nälkää juoksemiseen vielä tämän tulevan vuodenkin ajaksi. Mitähän sitä talvella tekee, hiihto kun ei oikein ole minun lajini. Tosin niin ajattelin juoksustakin vielä kuukausi sitten :)

Aion siis kirjoitella tästä unelmani toteutumisesta blogia, jos jotakuta kiinnostaa lukea niin tervetuloa seuraamaan. Joka päivä en kirjoittele, mutta silloin kyllä kun aihetta on.