Ruokavaliosta

Mietiskelin eilen tätä ruokavaliota, vähähiilarista siis. Lähinnä siltä kantilta, että kannattaako ennen lenkkiä syödä enemmän hiilareita vai ei. Mielipiteitä löytyi sekä puolesta että vastaan. Kallistuin itse sille kantille, että pyrin ketoosiin, jolloin elimistö pystyy käyttämään rasvaa (sekä syötyä että varastoitua) energianlähteenä, ja näin ollen samalla laihtuu. Oma ruokavalioni on koostunut pitkälti seuraavista ruoka-aineista:

• liha (broileri, sianliha)
• kala (savustettu merilohi, kylmäsavulohi)
• makkara (mahdollisimman vähähiilariset)
• pähkinät (pecan, hassel, manteli, macadamia, EI maapähkinä)
• kookosrasva, voi
• vihannekset (salaatti, kurkku, tomaatti)
• juustot (kerma-)
• kahvi
• kerma (lihan kastikkeena)
• valmissalaatit (Atria? Coleslaw-grillisalaatti, 6 ghh/100g)

Noista voisi selvästi vähentää makkaran osuutta. Se ei E250:n takia ole kovin terveellistä, ja tuo nitraatti(-iitti?) myös huonontaa juoksutehoa syömällä veren hapenkuljetustehoa. Ja vihannesten osuutta toisaalta voi lisätä reilusti. Salaattia voi popsia niin paljon kuin jaksaa.

Tässä oli mielenkiintoinen linkki juoksijalle joka karppaa: http://www.runnersworld.co.za/nutrition/novel-dietary-ideas/

Pitäisi joku päivä kokeilla kookosrasvadieettiä, eli yhtenä päivänä syö vain ja ainoastaan kookosrasvaa. 2000 kcal energiaa tulee 222 grammasta kookosrasvaa. Sanonpa vain että aika urakka syödä puoli purkillista kookosrasvaa. Yhden kerran olen tuota kokeillut, ja sain syötyä reilut 100 g.

Itse blogin aiheesta, eli puolimaratonista. Tällä hetkellä realistinen aikataulu puolimaratonin suorittamiselle voisi olla ensi kesä. Ehkä toukokuun HCR tai sitten joku loppukesän puolikas. Riippuu paljon siitä, miten talvella pystyy juoksemista harjoittelemaan. Paljon riippuu myös siitä, saanko painoa alas. On aika varmaa, että sadan kilon kanssa en lähde puolikasta edes yrittämään, mutta 90 tai jopa 85 kg:n kanssa se voisi olla mahdollista, huomattavasti paremmin.

Uusi ennätys

Sadetta? Ei, vaan pientä raikastavaa tihkua.

Ensimmäinen lomapäivä. Ikkunasta kun katsoi ulos, niin kovin sateiselta näytti ilma. Ei oikein tehnyt mieli miettiä juoksemista.  Mietin jo, että jätän tämän päivän lenkin väliin, mutta en malttanut. Kävin sitten kurkistamassa ulko-ovelta, ja eihän se mitään sadetta ollut, pientä tihkua. Ei muuta kuin lenkkarit jalkaan (ja muut rensselit) ja juoksemaan. Juoksinpa sitten taas oman ennätykseni, 3 km yhtämittaista juoksua. Ja tämän lisäksi vielä kiipesin paikallisen korkeahkon näköalakallion portaat ylös.

Polku kohti korkeuksia, maitohapot jaloissa valmiina.

Helpompi alasmeno-
matka edessä.

Ja mikä parasta, vaakakin näytti tänään taas uutta ennätystä. Suunta on vain alaspäin :) Kohta joutuu neuvolaan punnitukselle.

2,5 km hölkytelty!

Juhannusaattoaamun lenkki juostu. Ja samalla ennätys tehty: 2,5 km hölkyttelyä yhteen menoon! Olisi ehkä jaksanut vielä muutaman sata metriä juosta samaan syssyyn, mutta hiljaa hyvä tulee.

Seuraava tavoite voisi olla 3-4 km yhtämittainen juoksu. Tavoiteaikaa en edes mieti. Sen aika on vasta sitten kun pystyn juoksemaan 10 km yhteen menoon.

Kuukausi takana

Nyt on suunnilleen kuukausi mennyt tämän "rääkin" aloittamisesta. Rääkki lainausmerkeissä siksi, että vaikka tämä pullukalle rankkaa onkin, on se toisaalta myös mukavaa, ja etenkin palkitsevaa.

Kuukausi sitten painoin n. 5 kg enemmän kuin nyt. Osa siitä on hävinnyttä rasvaa, osa varmasti nestettä, mutta toisaalta ehkä muutama gramma on jalkoihin tullut lihastakin, eli rasvaa on hävinnyt toivottavasti hiukan enemmänkin.

Juoksukestävyys on tämänaamuisen "Cooperin" mukaan n. 1800 metriä, eli reilusti alle huonon... Mitäh? Tarkistin tämän, ja erään taulukon mukaan 40-49 vuotiaalle miehelle 1700-2099 m on keskitasoa!!! Tosin olen vielä tuon ikähaarukan alkupäässä, eli keskitason alapuolella meikäläisen kunto kyllä on. Mutta yllättipä melkoisesti tuo!

Hapenottokyky on varmasti parantunut, koska huomaa selvästi ettei enää hengästy niin kuin ennen. Pyöräilylenkki sujuu ilman hengästymistä, eikä juokseminenkaan lopu siihen ettei saa happea (se loppuu siihen, kun pohkeet eivät jaksa enää nostella kroppaa ylöspäin).

Tästä on hyvä jatkaa!

Ensimmäinen "Cooper"

Aamulla tekaisin erikoiskahvin: iso muki mustaa kahvia, ruokalusikallinen kookosrasvaa ja voita. Tehosekoittimessa sekaisin ja hyvää on. Suosittelen.

Katsoin että ennen töihinlähtöä on vielä aikaa, joten ei muuta kuin verkkarit päälle ja lenkkarit jalkaan. Ajattelin tehdä ihan pikku lenkin. Siinä kävellessä päätin kokeilla juoksemista, ihan vaan varovasti... "Hei tämähän sujuu, eikä mihinkään koske!". Juoksentelin siinä sitten pyörätiellä ja ajattelin että juoksen vaikka tuohon 500 m päähän, ja kävelen loput. Suunniteltu etappi tuli, ja suunniteltu etappi meni. Päätin juosta vielä vähän pitemmälle. Ja vielä vähän. Loppujen lopuksi (nyt google mapsista katsottuna) juoksinkin n. 1,6 km ja aikaa meni n. 11 minuuttia. Eli siinä olisi minun tämänhetkinen Cooperin testini tulos: n. 1,6-1,7 km. Parempi se on kuin 1 km. Ja huomattavasti parempi kuin 0 km :) Muistelen hämärästi että armeijassa 22 vuotta ja 22 kg sitten juoksin 2350 m (vai oliko se vain vähän päälle 2000 m... tiedä häntä).

Näitä aamulenkkejä olen nyt tehnyt muutaman kerran. Työmatkalla on mukava tutustua kaupunkiin aamulla, kun on vielä rauhallista. Eikä täällä kotopuolessakaan kovin montaa henkilöä vastaan tule. Ei tarvitse noloilla kun "pullukka lenkkeilee" :)

Tuo viime lauantaina hankittu hiertymä akillesjänteen kohdalla on aiheuttanut melko paljon harmia, mutta nyt se vihdoin ja viimein alkaa parantua. Rainbow-rakkolaastari ja sidetaitos pehmusteena on ollut parantumisen resepti. Muistanpa tästä lähtien pitää rakkolaastaria mukana, jos on pienintäkään epäilystä että voisi tulla hiertymiä uusista kengistä tai muusta syystä. Kun hiertymän suurenemisen saa estettya, se paranee huomattavasti nopeammin kuin tämmöinen 2 cm hiertymä.

Iltapäivitys: Kävin illalla ajamassa pyörällä semmoisen 15 km pyrähdyksen. Aikaa meni n. tunti, eli melko hitaasti poljeskelin. Sykemittarin tietoja jälkeenpäin seuraten huomasin kuitenkin, että pyöräily oli juuri sopivaa kunnonkohotus- ja laihdutusliikuntaa: syke pysyi lähes koko ajan tavoitetasolla, eli 65-80% maksimista. Tosin olen asettanut tuon maksimisykkeen kai hieman liian alas (180). Laskin sen kaavalla 220 - ikä (n. 40) = 180. Mutta parasta tässä pyöräilyssä oli se, että syke pysyi hyvällä tasolla, mutta juurikaan ei tarvinnut puuskuttaa. Eli sikäli eroaa juoksemisesta aika paljon.

Aamukävely (lähes) paljain jaloin

Päätinpä tehdä aamukävelyn paljasjalkatossuilla. Oli ihan miellyttävä kokemus, n. 5 km kävelyä ja lyhyitä hölkkäpyrähdyksiä. Ei tulleet jalat kipeiksi, mutta toiseen jalkaan sain melko ison hiertymän. Liekö ollut kenkä liian löysällä tai jotain. Mutta ihan kivan tuntuiset olivat muuten nuo popot. En kuitenkaan niitä joka päivä meinaa käyttää.

Kävelijä olen mä

Nyt on tullut joka päivä käveltyä semmoiset 5-6 km. Toissapäivänä reilut 6 km, ja polvet olivat melko kipeät sen jälkeen. Otinpa suosiolla heti buranaa, ja kas kummaa, seuraavana aamuna ei ollut ongelmia. Kävin jopa lyhkäsellä aamukävelyllä, n. 2 km. Ja sama tänä aamuna, tosin vain kilometrin verran, koska jalassa oleva rakkula häiritsi melkoisesti. Kummaa, kun joka paikkaa kolottaa, kun yrittää pitää itsestään huolta. Sohvalla ei moisia ongelmia olisi!

Painokin on mukavasti alamäessä. Ei jyrkässä, mutta alamäessä kuitenkin. Jospa nyt jaksaisi kävellä ja syödä oikein, jotta saisi painoa vaikka 5, jopa 10 kg alas. Sen jälkeen hölkkäilykin olisi paaaaljon helpompaa.

Pitäisi joku päivä kokeilla noita paljasjalkatossuja, ihan vaikka kilometrin pikalenkillä. Saisi vähän tuntumaa siihenkin.

Siis kävelemään! Ja pyöräilemään!

Kävinpä sitten tänään lääkärin pakeilla. Esiteltyäni polvivaivani, ei hän suoraan juoksua/hölkkää kieltänyt, mutta sanoi että olisi parempi ensin pudottaa painoa ja vasta sitten jatkaa hölkkäämistä (käytän mieluummin termiä 'hölkätä' kuin 'juosta', koska sitä se minun kävelyvauhtia nopeampi liikkuminen on). Ja lisäksi sitä kuntopyörää kannattaa poljeskella. Kyllähän sitä itsekin olisi pitänyt arvella, mutkumutku netissä on blogeja pilvin pimein, joissa ylipainoiset pystyvät suorittamaan juoksukoulun. Ehkäpä minä en sitten kuulu heihin... :)

No, ei muuta kuin kuulostelemaan polvia ja siirtämään juoksukoulua eteenpäin. Ainakin nyt viikon - pari kuuntelen tilannetta, ja tarvittaessa kauemminkin. Tärkeintä nyt on kuitenkin tuo painon pudotus, ei vitosen tai kympin juoksu. Paino onkin nyt varmaan kahteen - kolmeen (-neljään) vuoteen alimmalla tasolla, BMI kuitenkin vielä 32,98. Pahimmillaan se on ollut jopa 36,93. Seuraavat rajapyykit ovat 31,5 (ei enää punnita neuvolassa) ja tietenkin se tasaluku 30 (painon ollessa silloin noin 96 kg).

Ylipronaatiokin tuli katsottua: sitä on, kummassakin jalassa. Jos ei nykyiset Asicsin GT-2000 -kengät toimi, pitänee hankkia ihan varta vasten tehdyt pohjalliset. No, sitä odotellessa.

Päivitys: Reilun kolmen kilsan kävelylenkki ei ainakaan kovin paljoa pahentanut polvikipua. Lisäksi 10 minuutin kuntopyöräilykin auttoi. Ehkäpä kyseessä on vain rasitusvamma, joka paranee oikealla kävely-/juoksutyylillä.

Ei mahda mitään

Kyllä se vaan tuo polvi on nyt niin kipeä, että parempi pitää taukoa juoksemisesta.  Jopa kävelemisestä. Muuten voi tauko tulla pakolla ja sitten kestää vielä pitempään. Burana auttaa vähän ja Voltaren geeli vähän.

Pitää yrittää kaivaa vanha kuntopyörä esiin, ja pyöräillä sillä telkkua katsellen. Jos tuo polvikipu nyt sattuu johtumaan heikoista lihaksista (reisilihakset), niin pyöräily on kuulemma parasta lääkettä siihen. Vahvistaa lihaksia, eikä kohdista iskuja polviin.

Kuntopyöräilyssä vain on aina se ongelma (itselläni), että tulee säädettyä vastus liian suureksi, eikä sitten jaksa polkea. Toisaalta taas liian löysä vastus on ihan turhaa pyörittelyä. No, kokeillaan taas kerran. Voihan kuntopyöräillessäkin pistää sykevyön päälle ja katsoa, miten pulssi nousee. Ehkä siinä on jopa helpointa säätää vastus siten, että syke on optimaalisella alueella.

Joka tapauksessa, juoksukoulua en vielä hylkää, mutta tauko on nyt paikallaan.