Vähän liikaa jo kipua polvessa

Tänään tuo polvi on ollut jo melkoisen kipeä. Burana auttaa aika hyvin, mutta illan 3,5 km rauhallisella kävelylenkillä loppumatka oli jo melko tuskaa. Onneksi huomenna on vapaapäivä, pitää lepuuttaa koipea. Sunnuntaina olisi jo 10 minuuttia juoksemista...

Jos tuo kipu ei nyt hellitä, niin pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja pitää taukoa sen aikaa, että kipu häviää. Tai sitten häviää tämä juoksuinnostus. On se kumma, kun 40 vuotta on inhonnut liikuntaa ja juoksemista, ja kun siitä sitten alkaa tykätä, niin keho pistää stopin! "Näillä polvilla et juokse enää!".

Pitäisi kokeilla pyöräilyä. Se ei rasittaisi niveliä niin paljoa, ja kuitenkin siinä saisi liikuntaa. Vanha pyörä kun on jo 20 vuotta vanha ja tällä hetkellä ajamattomassa kunnossa, niin pitäisi raahautua pyöräkauppaan. Jos ostaisi pyörän seuraavaksi 20 vuodeksi :)

Päivitys 31.5. (koulun kevätjuhlan aamuna): Eilen otettu ibuprofeeni auttoi nopeasti. Polvi on siis kipeä sisäsyrjästä, siinä tuntuu selkeästi kipeä kohta. Jos oikein olen tohtori Googlea tulkinnut, niin se on joku reiden lihaksen kiinnityspiste, ja siihen auttaa venyttely. Toivotaan että näin on. Tänään on siis vapaata, mutta huomenna pitäisi pystyä juoksemaan se 5 + 5 minuuttia. Matkassa se tehnee minun vauhdillani n. 1,5 km.

No pain, no gain?

Eilen oli pullukan juoksukoulussa vuorossa 45 min kävelylenkki. Kävin sen kävelemässä, ja ihmettelin kun jalat vaan jaksoivat ja jaksoivat. Ei väsymyksestä tietoakaan. Liekö sattunut syömään sitten sopivanlaista energiaa, vai mistä lie oli kyse. Lounaana oli pari makkaraa, coleslaw-salaattia ja kylmäsavulohta (ja välipalana pari lihapullaa). Kävelylenkin pituus oli n. 4,5 km, ja loppumatkasta osan jopa innostuin juoksemaan, kun väsymyksestä ei ollut tietoakaan. Kai se sitten voi olla niin, että nyt rapakuntoisena kunto nousee nopeasti.

Ongelmiakin tuli: jotenkin kai niksautin selän, kun nyt on alaselkä kipeänä. Tosin jo paranemaan päin. Onneksi tänään onkin päivä 13, ja vapaapäivä lenkkeilystä. Ihan luvan kanssa voisi syödä karkkia (ei kiitos kuitenkin). Polvikin vähän vihoittelee, pitää yrittää kävelyssä ja juoksussa askeltaa mahdollisimman pehmeästi, jottei tule enempää kipeäksi. Penikkataudit ja rasitusmurtuman oireet sen sijaan onneksi loistavat poissaolollaan.

Asiasta toiseen, eli kenkiin. Huomasin Intersportissa puoleen hintaan poistomyynnissä Vibram Fivefingers-paljasjalkakengät, ja ostin pois. En ole niitä juuri vielä ehtinyt testaamaan, mutta tuntuvat kyllä mielenkiintoiselta jalassa. Niillä voi joskus jonkun lyhyen lenkin tehdä. Voisi kuvitella, että jalkaterän lihakset joutuvat töihin eri tavalla, kuin tuetuissa juoksukengissä. Saa nähdä.

Lisäksi kauppareissuilla mukaan on tarttunut tarjoustavaraa enemmän ja vähemmän: Prismasta Asicsin Nimbus-sukkia -50%, Lidlistä Crivit-pyöräilysukkia (4e/pari) ja sen semmoista. Lidlin lenkkareita joku netissä kehui (19,90/pr), mutta 5 sekunnin kokeilu kertoi että minä en niillä ala juoksemaan metriäkään. Jos ne jollekin ovat hyvät, niin ostakoot.

No, tämä päivä pitää olla juoksematta, mutta huomenna jo pääsee liikkumaan. Toivottavasti vaan tuo sade loppuisi...

Matka on alkanut

Liekö syynä myöhäinen 40-v. kriisi vaiko ehkä hyvin aikaisessa oleva 50-v. kriisi, päätin aloittaa sen kuuluisan Porin juoksukoulun. Kunto on päässyt armeijan jälkeen rapistumaan, en ikinä ole ollut kovin kiinnostunut liikkumisesta. Golffia on tullut kokeiltua green cardin verran, mutta siinäpä se. Golf vie liikaa aikaa, puhumattakaan rahasta. Golf ei siis ole minun lajini, muutoin kuin satunnaisesti lasten kanssa rangella voi käydä palloja mätkimässä. Joku kesä sitten tuli käveltyä muutama lenkki Sports Trackerin kanssa, mutta kun ei ollut mitään tavoitteellista ohjelmaa, niin siihenpä ne jäivät, muutamaan kertaan.

Nyt on siis tilanne se, että olen suorittanut melko tunnontarkasti jokaisen Porin juoksukoulun päivätehtävän, ja menossa on 11. päivä. Ensimmäinen päivä oli helppo: 5 minuuttia kävelyä, 2 minuuttia juoksua, tauko, 5 minuuttia kävelyä ja 2 minuuttia juoksua. Kuulosti helpolta, mutta reilun ylipainon (BMI 33,6) kanssa tuo ei ollutkaan niin helppoa. Mutta: ohjelmaan kun sisältyy lepopäiviä, ja päiviä jolloin vain tehdään esim. 30 min kävelylenkki, niin liikaa ei vielä ole joutunut/päässyt juoksemaan. "Päässyt" sen takia, että nälkä on kasvanut koko ajan. Tänään ohjelmassa oli 5 min kävelyä, 4+4 min juoksua ja 5 min kävelyä. Enpä malttanut jättää juoksua 8 minuuttiin, vaan juoksin vähän pidemmälle. Ja vapaapäivinäkin on tullut käytyä kävelylenkillä.

Kun tuota ylipainoa on jonkin verran, olen yrittänyt ehkäistä siitä aiheutuvia rasitusvammoja siten, että olen hankkinut hyvät kengät. Huomasin sen, että kun näin rapakuntoinen pullukka menee urheiluvälinekauppaan ja ostaa kalliit kengät, niin kyllä siinä vähän nolottaa. "Eikö muka 50 euron lenkkarit riitä?". No, mielestäni ei. Kokemusta on armeijasta rasitusmurtumasta, enkä sitä halua uudestaan. Siksi hyvin vaimennetut kengät ovat perusteltu ostos. Nyt on jalassa Asics GT 2000 2. Tähän mennessä otettujen kävely- ja juoksuaskelten perusteella olen erittäin tyytyväinen.

Luulin jo rasitusmurtuman iskeneen vasempaan jalkaan, kun jalkapöydän luu tuntui kipeälle joku päivä sitten. Tässä auttoi työfysioterapeutti. Hän neuvoi kipristelemään varpaita, ja tuo liike on auttanut. Eipä tainnut kai sitten ollakaan rasitusmurtuman alku, vaan ihan vaan liikkumaan tottumattoman ohimeneviä kipuja. Ja samoin vasemmassa jalassa tuntui sääriluussa kipua, mutta sekin onneksi loppui. Saattoi sekin olla penikkataudin oireita, ehkä. Mutta kuitenkin, olen pyrkinyt katsomaan, miten juoksen: ei töks töks -tyyliin kantapää edellä maahan, vaan mahdollisimman pehmeästi rullaten.

Tavoitteeksi olen nyt ottanut sen, että ensi keväänä, vuoden päästä siis, pystyn juoksemaan Helsinki City Runin, eli puolimaratonin. Mielestäni tällä kunnonkohotusoperaatiolla pitää olla selkeä tavoite. Vuoden pitäisi riittää siihen, että pystyn kohottamaan kuntoa riittävästi jaksaakseni juosta reilut 21 kilometriä. Ja samalla pudottamaan painoa jonkin verran. Onhan nuo jalat jo kantaneet tätä kehoa, ja saaneet siinä samalla voimaa.

Porin juoksukoulu kestää 11 viikkoa, ja lopputavoite on 10 km juoksu. Välietappina on 5 km juoksu.  Laskinpa juuri tässä Google Mapsin avustuksella, että yhtämittaisesti juoksemani matka tänään oli n. 1,2 km! Olen enemmän kuin tyytyväinen! Tosin samalla tuli mieleen, että mikähän mahtaisi Cooperin testin tulokseni nyt olla. Armeijassa muistan juokseneeni n. 2300 metriä (tosin muistaakseni kumisaappaissa :) ).

Innostus on kova, eikä sitä nyt kannata tappaa liialla tekemisellä. Pitää jättää sitä janoa ja nälkää juoksemiseen vielä tämän tulevan vuodenkin ajaksi. Mitähän sitä talvella tekee, hiihto kun ei oikein ole minun lajini. Tosin niin ajattelin juoksustakin vielä kuukausi sitten :)

Aion siis kirjoitella tästä unelmani toteutumisesta blogia, jos jotakuta kiinnostaa lukea niin tervetuloa seuraamaan. Joka päivä en kirjoittele, mutta silloin kyllä kun aihetta on.